Olen lähes kaiken vapaa-aikani hinkannut,hionut ja maalannut.Minimaailman keittiö alkaa valmistua.Kaikki sateenkaaren värit alkavat olla kasassa.

Emme puhu lähestukoon mitään.Odotamme terapeutin vastaanottoa.Aikamme on 29.päivä kuluvaa kuuta.Muuten kaikki on ennallaan.Minä olen hirviö ja hän kaunotar.Toivottavasti pääsemme keskusteluetäisyydelle kuun lopulla.

Hän osti minulle ystävänpäivälahjan.Ensimmäisen koko suhteemme aikana.Olin ymmälläni enkä tiennyt miten asiaan olisi pitänyt suhtautua.Lopulta otin lahjan vastaan,mutta huomautin ettei mikään välillämme muutu yhdestä lahjasta.

Työpaikallamme on tapahtumia.En mene niihin,sillä tiedän joutuvani sanalliseen prässiin niiden jälkeen.Odotan vain kiltisti terapiaa enkä riskeeraa asemaani millaan tapahtumilla.Kirjoitin terapeutille pitkän kirjeen omista tuntemuksistani ja tilanteesta.

Yksi yö meni kirjoittamiseen.Aloitin suhteemme alkutaipaleesta.Siitä kuinka ilkeitä miehen sisar ja äiti ovat alusta asti olleet.Lasten syntymistä ja kasvusta,muutoista ja yhteiselostamme.Muutoksista ja nykytilanteesta.Toiveistani ja tietenkin minimaailmasta.Toivon,että terapeutti ymmärtää asiat ja voimme kaikki sitten keskustella.

Olen huomannut tuntevani surua parisuhteen menetyksestä.Olen luvannut yrittää hänen kanssaan uutta alkua,mutta en tiedä pystynkö kuitenkaan siihen.Kaikki on vaan niin totaalisen loppu.En näe tulevaisuuttani kenenkään rinnalla.Ehkä en ole parisuhteita varten.

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika elämässä.Tuntuu kuin joku olisi ihan oikeasti kuollut.Rakas parisuhde on poissa.Täytyy surra...