Tein hurjan mokan vaihtaessani facebookin sivupohjaa.Olin sattumalta onnistunut tekemään jotain,jonka seurauksena sivulle pamahti teksti:MENI NAIMISIIN!Apua.Totta kai kavereilta sateli onnitteluja ja jopa niiltä,jotka taatusti tiesivät minun olevan naimisissa.

Emme voineet miehen kanssa muuta kuin nauraa asialle.Päätimme,että tämä oli varmasti jokin merkki tilanteeseemme.Nyt oli uuden,varovaisen alun paikka.Seuraavana aamuna kävimme ostamassa minulle uuden vihkisormuksen.

Nyt mennään uutta aikaa,kerrasta poikki metodilla.Terapiassa keskustelimme kahden ammattilaisen kanssa uuden suhteemme toiveista ja rajoista.Kaikki on mennyt toistaiseksi hyvin ja mies on kohdellut minua toiveideni mukaan.

Pidän edelleen minimaailmani pakokeinona.Remontti on valmis ja voin muokata sen asunnokseni vaikka yhdessä päivässä.Olen valmis panostamaan uuteen alkuun,mutta tarpeen vaatiessa keskitän kaikki voimani itseeni ja jaksamiseeni.

En vielä tiedä mitä mieltä olen uudesta tilanteesta tai ylipäätään haluanko olla mitään mieltä siitä.Itsesuojeluvaistoni on niin vahva etten enää uhraa itseäni miehen edessä.En voi kuitenkaan koskaan elää kenenkään toisen elämää vaikka kuinka tahtoisin.

Olen oppikoulussa.Seuraava terapeutin aika on huhtikuussa.

Olen lähes kaiken vapaa-aikani hinkannut,hionut ja maalannut.Minimaailman keittiö alkaa valmistua.Kaikki sateenkaaren värit alkavat olla kasassa.

Emme puhu lähestukoon mitään.Odotamme terapeutin vastaanottoa.Aikamme on 29.päivä kuluvaa kuuta.Muuten kaikki on ennallaan.Minä olen hirviö ja hän kaunotar.Toivottavasti pääsemme keskusteluetäisyydelle kuun lopulla.

Hän osti minulle ystävänpäivälahjan.Ensimmäisen koko suhteemme aikana.Olin ymmälläni enkä tiennyt miten asiaan olisi pitänyt suhtautua.Lopulta otin lahjan vastaan,mutta huomautin ettei mikään välillämme muutu yhdestä lahjasta.

Työpaikallamme on tapahtumia.En mene niihin,sillä tiedän joutuvani sanalliseen prässiin niiden jälkeen.Odotan vain kiltisti terapiaa enkä riskeeraa asemaani millaan tapahtumilla.Kirjoitin terapeutille pitkän kirjeen omista tuntemuksistani ja tilanteesta.

Yksi yö meni kirjoittamiseen.Aloitin suhteemme alkutaipaleesta.Siitä kuinka ilkeitä miehen sisar ja äiti ovat alusta asti olleet.Lasten syntymistä ja kasvusta,muutoista ja yhteiselostamme.Muutoksista ja nykytilanteesta.Toiveistani ja tietenkin minimaailmasta.Toivon,että terapeutti ymmärtää asiat ja voimme kaikki sitten keskustella.

Olen huomannut tuntevani surua parisuhteen menetyksestä.Olen luvannut yrittää hänen kanssaan uutta alkua,mutta en tiedä pystynkö kuitenkaan siihen.Kaikki on vaan niin totaalisen loppu.En näe tulevaisuuttani kenenkään rinnalla.Ehkä en ole parisuhteita varten.

Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika elämässä.Tuntuu kuin joku olisi ihan oikeasti kuollut.Rakas parisuhde on poissa.Täytyy surra...

Olen keskittänyt kaiken tarmoni keittiöremonttiin.Hädin tuskin olen ehtinyt siivota muuta huushollia.Tänään olin parturissa ja sain uuden,piristävän lookin.

Olen monena iltana selaillut netissä erään luomukaupan tarjontaa.Katselin omaa asiakastiliäni kyseisessä kaupassa ja olen asioinut siellä lähes kaksi vuotta sitten.Tuolloin ajattelin tehdä ruokaremontin,mutta aika ei ollut minua varten ja koko homma kaatui parissa viikossa.Nyt on uusi mahdollisuus.

Minimaailmassani päätän itse jääkaappini sisällön ja alan tilata kaupasta ainakin osan ruuastani.Olen innoissani tästä mahdollisuudesta.Tänään kiertelin myös parturin lähellä olevassa luomukaupassa ja ostinkin sieltä upean idätysastian.Toki laitoin sinne heti siemenet itämään.Hernettä,Mung-papuja ja sarviapilaa.Olen miltei varma,että kaapistani löytyy vielä alfa-pussi......

Huomenna menen ostamaan itselleni oman 120 cm:n patjan vuodesohvaan.Sängynrungon osto saa budjettisyistä odottaa,samoin kuin minitv:nkin.Haluan oman Ikea-kodin ja joskus sekin on vielä mahdollista.Ensin pitää säästää.

Olen ollut tyytyväinen siitä,että kaikista menoistani huolimatta olen pystynyt rahoittamaan lasten harrastuksia.Vanhimman pojan kanssa varasimme matkan Berliiniin.Sinne säästämällä olisikin sitten mahdollista shoppailla uusia juttuja paikallisesta tarjonnasta uuteen kotiin.

Parisuhteen voinnista tuskin kannattaa enää edes paljon puhua.Ohimennen voin mainita tilanteen olevan ennallaan.Mies varasi terapeutin ja olemme jonossa.Sitä ennen kirjoitan oikein paperille mikä avioliitossa mielestäni mättää.Toivon etten unohda mitään olennaista.

Lasten suhteen kaikki on entistä paremmin.Olen ollut paremmalla tuulella päätökseni jälkeen ja olen täynnä intoa.Salaisuutena mainitsen,että lapset ovat toisistaan tietämättä käyneet kukin kysymässä pääsevätkö he sitten välillä äidin viereen nukkumaan.Sängyssäni ei siis tarvitse nukkua yksin.

Olen ajatellut,että minimaailma on minulle uusi alku myös äitiydessäni.Voin vapaasti aloittaa äitinä olemisen puhtaalta pöydältä.Minua eivät enää koske säännöt ja oletukset.Kukaan ei arvostele tai kyttää.Rentoutumiseni on jo nyt muuttanut lasten ja minun suhdetta paremmaksi.Enää emme ole tapelleet moneen päivään ja yhteiselo on sujunut ongelmitta.

Viimeaikoina olen myös leiponut enemmän.Parina päivänä olen tehnyt sämpylöitä.Olen kokannut lihapullia ja porkkanalettuja ynnä muuta herkullista niiden samojen,ainaisten kotiruokieni sijaan.Reseptejä pyörii päässäni ja olenkin valmiiksi miettinyt mitä kaikkea ihanaa voinkaan tehdä minimaailmassani.

Tästä on hyvä jatkaa.Enää en päästä itseäni samaan ahdinkoon,jossa olin.Nyt ainakin tappelen oikeudestani ihmisarvoiseen elämään.Olen löytämässä sisäisen onnen.

Haarniskani alkaa vedellä viimeisiään tässä sodassa.Hevoseni olen menettänyt jo aikaa sitten.Tappio maistuu suussa.Tässäkö tämä oli,yhden naisen sota tuulimyllyjä vastaan?

Viime yönä sattui kohtalokas vahinko.Olin juuri unessani hyväilemässä toisen miehen kasvoja ja jakamassa tälle suukkoja kun oma mieheni tuli nukkumaan.Heräsin kai sen verran,että yhdistin miehet ja jaoin hellyyteni myös omalleni.Jossain kohdin tajusin tilanteen ja vetäydyin sängyssä omalle puolelleni.

Aamulla herätessämme hän muistutti helyydenosoituksestani ja vetosi riidassamme siihen,että minulla oli kuitenkin vahvoja tunteita häntä kohtaan olemassa.Manasin onnetonta sattumaa,tunsin empatiaa enkä todellakaan voinut tokaista takaisin unessa ja kohteena olleen toisen miehen.Miehen,joka ei edes ole todellinen.

Hän halusi keskustella uudelleen ja selvittää välejämme.Tunsin voimattomuutta ja olin edelleen hämmentynyt yön tapahtumasta.Olen menettänyt kaiken sen päättäväisyyden,joka minulla on ollut.Melkein olen päästänyt tavoitteeni käsistäni.Voimat ovat hupeamassa ja lopussa.

Keskustelu oli taas tuntunlaista.Alku ja loppu yhdistyivät toisiinsa ja asioista muodostui ympyrä.Kehä,jossa asiat kiertävät iättömän ajan.Sama aina uudelleen ja uudelleen.Uudet asiat eivät pääse kehälle eivätkä vanhat ulos kehästä.

Minimaailma on edelleen rakenteilla ja edistyy.Keittiön seinät on levytetty.Kohta pääsen maalaamaan kaapistoja.Hän taipuu pakonomaisesti muuttosuunnitelmaani,muttei ymmärrä tai hyväksy sitä edelleenkään.

Nyt menen kilpajuoksua tiimalasin kanssa.Jos voimani riittävät toimimaan ennen kaiken hiekan valumista alas,minulla on mahdollisuus palauttaa itseni ennalleen.Jos myöhästyn,jään tähän parisuhteeseen,joka murtaa minut hiljaa pala palalta.En pysty enää itse vaikuttamaan asioihin.Katson miten käy.

 

Mies haluaa parisuhdeterapiaan.Kirjoitin koko viime yön kirjettä tulevalle terapeutille,jotta hän tietäisi mikä minun mielestäni tässä liitossa on vialla.Kirje toimii hyvänä lähtökohtana keskustelulle.

Kroppani  alkaa reagoida stressiin.Paino on alkanut pudota huimaa vauhtia lyhyessä ajassa.Liikakiloja on,mutta niiden terveellinen karistaminen vaatii aikaa.Odotan kauhulla päivää,jolloin hiukset alkavat lähteä.Siihen ei voi olla enää pitkästi.

Ajatukseni ovat jo tulevassa terapiassa.Olen alkanut tulla siihen johtopäätökseen etten taidakkaan olla se häviävä osapuoli.Minua ei ehkä dubatakkaan täyteen lääkkeitä enkä ehkä sittenkään pääse postittamaan kortteja ystävilleni suljetulta osastolta.

Juttelin tänään erään toisen ammattilaisen kanssa.Kerroin tilanteestani.Hän oli joskus kohdannut kyseisenlaisen tapauksen,jossa perimmäinen kyse olikin läheisriippuvuudesta.

Onko mieheni läheisriippuvainen?Ja onko se samanlainen sairaus kuin masennus?Ja mikä minun osuuteni on ollut hänen voinnissaan?

Tunnen empatiaa miestä kohtaan.Kuitenkin aion pysyä omassa kannassani,sillä en voi elää tällaisessa parisuhteessa enää yhtään pidempään tai olen alle aikayksikön melomassa reisiluulla paattiani eteenpäin Tuonelan virrassa mullan alla.

Ja entä jos hän onkin se sairastunut osapuoli ja tarvitsee hoitoa niin tuleeko minusta hänen omaishoitajansa?Ja tyssäävätkö haaveeni omasta elämästäni siihen?En uskalla edes ajatella!

Olen kuin hiirenloukussa.Herkullinen juusto kuonon edessä,viiksikarvojen ulottuvilla ja kylmä rauta katkenneen niskan päällä....ei pelota enää.Kaikki taitaa olla nähty.