Väitän itselleni.Olen viimein tullut siihen pisteeseen elämässäni,jolloin on tehtävä valintoja.On pistettävä itsensä seisomaan peilin eteen ja kysyttävä kylmästi mitä elämältäni haluan.Ja jos nyt vastaan väärin,putoan oman hulluuteni mustaan aukkoon,josta ei ole enää paluuta.

Kirjoitan jaksamisestani tai oikeammin sen loppumisesta kahdenkymmenen vuoden parisuhteen ja kolmen lapsen kanssa.Äitiys ei ole ollut kohdallani pullantuoksuista vaan paremminkin pitkä,kapea juoksuhauta keskellä sotatannerta.Vain vahvat jaksavat,minä en.

Parisuhde on tullut pitkän matkan ensisuudelman ja papin aamenen jälkeen.On kasvettu eri suuntiin ja opittu rakastamaan omia asioita.Eletty symbioosissa,kumppaneina,rakastajina ja vanhempina.Juostu lasten palavereissa ja käyty kaupassa.Koko suhde on pelkkää vessapaperia ja maitopurkkeja,välissä muutama koko perheen yrjötauti.

Nyt  seison uuden oven edessä.Jaamme talon ja muutan ensimmäistä kertaa omaan kotiin.Vain minun omaani.Keittiöön,joka on remontissa,eteiseen,vessaan,vaatehuoneeseen ja makuuhuoneeseen alkoveineen.Pieneen minimaailmaan,pakoon todellisuudesta.

On säännöt,mitä saan minimaailmassani tehdä.Ovia muuhun taloon on pidettävä tarvittaessa auki lämmityksen vuoksi.Eteisen valokatkaisijat on opittava muistamaan ettei ulkovalo jää palamaan omia aikojaan.Lasten harrastusmaksut on maksettava ja osallistuttava enemmän talon kuluihin.Ja mitä muuta...

Piut paut.Minimaailmassa on oma jääkaappi,joka kätkee sisälleen ne kaikki ihanat ruoat,joista olen vain uneksinut parisuhteen aikana."Ei osteta kun kukaan muu ei niitä syö","meillä syödään lanttulaatikkoa vain jouluaterialla,ei ennen sitä","kinkun ei tarvitse riittää vuodenvaihteeseen asti" ja "mämmiä ei osteta kuin yksi rove"-KAIKKI SUJUVAA HISTORIAA!

Kaikki ne kahdenkymmenen vuoden aikana syömättä jääneet herkut palaavat elämääni ja voin vihdoin aloittaa oman ruokavalioni.Lapsille jää talossa valinnanvapaus,kumman jääkaappia käyttävät.Alkaa kasvisvallankumous!Mämmiviikot!

Muutos ei kuitenkaan ole helppo.Kaikesta ihanuudesta huolimatta on opittava elämään omilla ehdoillaan.Jaksavatko siipeni kantaa omaa tahtoani?Tai jos olenkin putoamassa itse kaivamaani kuoppaan.Kaksikymentä vuotta on pitkä aika toisen rinnalla ja joskus on tarpeellista vain kääntää pahalle toinenkin poski.

Minimaailma on elämässäni aikalisä.Mahdollisuus kaivaa itsestäni esiin todellisen minäni.Huokaista arjen keskellä.Lopullisten päätösten aika on myöhemmin.

Parisuhteeni taistelee ratkaisuani vastaan.Ei ymmärrä,että toinen voi valua tyhjiin siinä rinnalla.Tiukasta otteesta huolimatta liueta käsistä.Rakkaus on muuttunut yksipuoliseksi ja kääntynyt sisäänpäin.Osa syy on minussa,toinen hänessä.Näin vain kävi,tähän on tultu.