Haarniskani alkaa vedellä viimeisiään tässä sodassa.Hevoseni olen menettänyt jo aikaa sitten.Tappio maistuu suussa.Tässäkö tämä oli,yhden naisen sota tuulimyllyjä vastaan?

Viime yönä sattui kohtalokas vahinko.Olin juuri unessani hyväilemässä toisen miehen kasvoja ja jakamassa tälle suukkoja kun oma mieheni tuli nukkumaan.Heräsin kai sen verran,että yhdistin miehet ja jaoin hellyyteni myös omalleni.Jossain kohdin tajusin tilanteen ja vetäydyin sängyssä omalle puolelleni.

Aamulla herätessämme hän muistutti helyydenosoituksestani ja vetosi riidassamme siihen,että minulla oli kuitenkin vahvoja tunteita häntä kohtaan olemassa.Manasin onnetonta sattumaa,tunsin empatiaa enkä todellakaan voinut tokaista takaisin unessa ja kohteena olleen toisen miehen.Miehen,joka ei edes ole todellinen.

Hän halusi keskustella uudelleen ja selvittää välejämme.Tunsin voimattomuutta ja olin edelleen hämmentynyt yön tapahtumasta.Olen menettänyt kaiken sen päättäväisyyden,joka minulla on ollut.Melkein olen päästänyt tavoitteeni käsistäni.Voimat ovat hupeamassa ja lopussa.

Keskustelu oli taas tuntunlaista.Alku ja loppu yhdistyivät toisiinsa ja asioista muodostui ympyrä.Kehä,jossa asiat kiertävät iättömän ajan.Sama aina uudelleen ja uudelleen.Uudet asiat eivät pääse kehälle eivätkä vanhat ulos kehästä.

Minimaailma on edelleen rakenteilla ja edistyy.Keittiön seinät on levytetty.Kohta pääsen maalaamaan kaapistoja.Hän taipuu pakonomaisesti muuttosuunnitelmaani,muttei ymmärrä tai hyväksy sitä edelleenkään.

Nyt menen kilpajuoksua tiimalasin kanssa.Jos voimani riittävät toimimaan ennen kaiken hiekan valumista alas,minulla on mahdollisuus palauttaa itseni ennalleen.Jos myöhästyn,jään tähän parisuhteeseen,joka murtaa minut hiljaa pala palalta.En pysty enää itse vaikuttamaan asioihin.Katson miten käy.